Joudumme tekemään elämässämme jatkuvasti valintoja ja päätöksiä. Monet näistä tilanteista sujuvat täysin huomaamattamme, automatisoituneina. Monissa tilanteissa valinnan ja päätöksen tekeminen on kuitenkin työläs ja ehkä kivuliaskin prosessi, koska haluamme tehdä niin sanotun oikean valinnan. Näissä tilanteissa yritämme ottaa kaikki vaihtoehdot huomioon, sitten vertaamme niitä toisiinsa ja lopulta teemme päätöksen. Myös valinnan tekemättä jättäminen on päätös.

Amerikkalaisen psykologin Barry Schwartz’in mielestä syynä hyvinvointivaltioiden asukkaiden masennusepidemiaan on se, että elämme nykypäivänä valtavien valinnanmahdollisuuksien keskellä ja joudumme jatkuvasti hylkäämään suuren määrän hyviä vaihtoehtoja. Teemme valintoja niin materian kuin ajankäyttömme suhteen. Kuulun itse Scwartz’in kuvaaman maksimoija-ihmistyypin ryhmään, jotka uskovat löytävänsä sen yhden ja parhaan vaihtoehdon, kunhan vain jaksaa ja osaa etsiä. Olen todella huono tekemään valintoja ja päätöksiä ja tehtyäni sellaisen, jään herkästi pähkäilemään, valitsinko eli päätinkö sittenkään oikein. Mieheni on sen sijaan minimoija-tyyppi, joka löytää ensimmäisten parin joukosta riittävän hyvän vaihtoehdon ja säästää itsensä jahkailulta ja aikailulta. Hän myös ani harvoin, josko koskaan, miettii jälkikäteen, tekikö oikean valinnan tai päätöksen. Yritän opetella mieheni tapaa käsitellä asioita.

Vertailu, arviointi, päättelykyky ja intuition kuuntelu ovat sellaisia tärkeitä nykyelämän taitoja, joita tulisi opettaa peruskoulusta alkaen. Viisaan päätöksenteon edellytys on itsensä tunteminen; millainen minä olen ja mikä minulle sopii.

Aseta itsellesi rajat

Usein suuret määrät vaihtoehtoja ahdistavat meitä. ”Vähän liian vähän” on sen sijaan tila, joka tuottaa usein parhaita tuloksia. Okinawalla asuvat japanilaiset, joiden ravinto sisältää hieman liian vähän kaloreita, elävät kauimmin. Taiteilijat luovat parhaat työnsä, kun tehtäväalue on rajattu. Lapsi ei osaa valita, mitä piirtäisi, jos saa valita kaikista maailman aiheista. Itse pystyn tekemään yleensä nopean valinnan, jos vaihtoehtoja on kaksi, mutta heti kun vaihtoehtoja on kolme, päätöksen tekeminen on vaikeampaa.

Monessa konkreettisessa valintatilanteessa meidän on itse luotava itsellemme rajat. Anne te Velde-Luoma antaa teoksessaan Kaaoksen kesyttäjä hyviä vinkkejä siihen, miten rajaamista voi harjoitella käytännössä.

1. Luo menetelmiä vaihtoehtojen määrän rajaamiseen: etsi uusia housuja esimerkiksi vain kahdesta liikkeestä tai päätä käyttää uusien housujen etsimiseen korkeintaan tunti.

2. Kehitä helpottavia rutiineja: valitse samoja, hyväksi koettuja tuotteita ja merkkejä, äläkä vilkuilekaan muita.

3. Opettele tyytymään riittävän hyviin vaihtoehtoihin. Tämä ajattelutapa rentouttaa ja vapauttaa valtavasti aikaa ja energiaa.

4. Tiedosta, milloin on kysymys tärkeästä valinnasta ja milloin ei. Tämän avulla et menetä suhteellisuudentajuasi ja pystyt päättämään pikkuasioista hetkessä.

5. Kun olet tehnyt päätöksen, pysy siinä. Jo pelkkä perumisen mahdollisuuden olemassaolo tekee tilaa epäilyksille ja jahkailuille ja estää valintaa seuraavan päätöksenteon syntymisen.

6. Muista kiitollisuus; keskity valintasi hyviin puoliin. Kaikki mikä saa huomiota kasvaa, oli se hyvää tai pahaa.

7. Älä kadu tai harmittele jo tehtyä päätöstä, sillä se lamaannuttaa elämääsi ja varastaa energiaa. Vaihda se lempeyteen itseäsi kohtaan.

8. Tiedosta, että kaikkeen tottuu. Vaikka nyt himoitset jotakin uutta, niin hankinnan saama mielihyvä katoaa muutamassa viikossa.

Mikä tahansa päätös on parempi kuin paikallaan jahkailu ja jälkiviisaus. Ajattele kauaskantoisesti: valintakykysi on kunnossa, kunhan keskiarvo jää positiivisen puolelle. Vähemmän onnistuneet valinnat ovat osa elämää. Jos tavoittelemme täydellisyyttä, hukkaamme todennäköisesti aikaamme.

Määrittele oma kohtuus

Paljous aiheuttaa kiirettä. Mitä enemmän sinulla on huolehdittavia ja hoidettavia asioita, mukaan lukien tavarat, sitä kiireisempää elämäsi on. Jotta elämä ja koti pysyisi paremmin hallinnassa, ihmisen on tärkeää määritellä itselleen kohtuus. Tämä koskee oikeastaan kaikkia elämän osa-alueita: Mihin aikani käytän; Mikä on kohtuullinen määrä työtä, liikuntaa, harrastuksia, ruutuaikaa jne. Mikä on kohtuullinen määrä ruokaa; kuinka paljon, usein ja mitä syön ja herkuttelen? Kuinka paljon tarvitsen vaatteita, astioita, meikkejä, pesuaineita, koriste-esineitä, kirjoja ja lehtiä, työkaluja, huonekaluja jne….?

Kohtuuden käsitteeseen liittyy hyvin kiinteästi riittävyyden käsite; kuinka paljon on riittävästi. Jos ajattelemme elämäämme riittävyyden kannalta, voimme elää laadukkaammin. Emme tarvitse paljon, vaan riittävästi. On tärkeää selvittää itselleen omat rajat riittävän hyvän laadun ja määrän suhteen ja yrittää pysyä omalla riittävyysalueella.

Keskity siihen mitä saat

Tavaroita karsiessa kannattaa keskittyä siihen, mitä haluaa säilyttää. Meidän tulisi siis valita tavarat, jotka haluamme pitää, eikä niitä, joista haluamme päästä eroon. Poistamiseen keskittyminen nimittäin tekee ihmisen tyytymättömäksi, koska hylätyt vaihtoehdot tunnetaan yleensä menetyksinä. Hylkäämällä koet luopuvasi kyseisen vaihtoehdon hyvistä puolista. Jokaisella vaihtoehdollahan on myös hyvät puolet.

Kun olet keskellä luopumisprosessia, kannattaa miettiä niitä hyötyjä, joita luopuessasi saat. Kun taakkasi kevenee, myös huolenaiheesi vähenevät. Mitä vähemmän sinulla on omistuksessasi, sitä paremmin voit tuntea hallitsevasi kaiken. Kun kykenet luopumaan, koet todennäköisesti voimaantumisen tunteen, koska saat tehdyksi jotakin omaa mieltäsi ja olotilaasi kohentavaa.

Luopuminen on vastakohta säilyttämiselle. Järjestämisprosessissa luopumisessa ei ole kyse siitä, että päätä pahkaa raivattaisiin mahdollisimman paljon tavaraa roskiin. Kyse on siitä, että karsimme ja laitamme eteenpäin meille turhat ja vaivaa tuottavat tavarat. Kun luovumme näistä, saamme paremmin esille ja käyttöön ne, jotka ovat meille aarteita ja palvelevat oikeasti tarkoitustaan. Mitä vähemmän ympärillämme on meille tarpeetonta, sitä paremmin voimme käyttää meille tarpeellisia ja tärkeitä esineitä ja asioita.

Tarkoitus on samalla luopua myös haitallisista toimintamalleista ja oppia tilalle uusia, hyödyllisempiä ja elämäämme parantavia tapoja. Parannamme toimintakykyämme ja mieltämme, kun luovumme pahan mielen ja raskaan olon aikaansaajista. Luopuessasi tarpeettomasta, saat itsellesi myös lisää aikaa, kun esimerkiksi tavaroiden etsimiseen käyttämäsi aika lyhenee tai pääset eroon aikasyöpöistä toimintamalleista. Kun ymmärrämme, että luopuminen tarkoittaa aarteiden ja hyvien käytäntöjen esiin nostamista ja turhasta painolastista luopumista, tulee luopumisesta helpompaa.

Tiedosta syyt luopumisen vaikeuden takana

Kun kohtaa tavaran, josta on vaikea luopua, tulee miettiä tarkkaan sen todellista tarkoitusta elämässä. Syynä siihen, ettemme pysty päästämään joistain tavaroista irti, vaikka ne eivät tuottaisi meille iloa, johtuu usein takertumisestamme menneisyyteen tai tulevaisuuden pelostamme. Paitsi että nämä kaksi määräävät, miten valitsemme omistamamme tavarat, ne myös edustavat kriteereitä, joilla teemme valintoja muillakin elämänaloilla kuten ihmissuhteissa ja työssä.

Tunnistamalla ja tunnustamalla mikä meitä ohjaa, opimme pohtimaan arvojamme ja näkemään paremmin minkälaiset pinttyneet ajatusmallit ja tottumukset haittaavat eteenpäin menoa. Muista, että luopuminen on päätösten tekemistä ja päätösten tekeminen on raskasta. Sitä kuitenkin helpottaa, kun tiedostat syyt luopumisen vaikeuteen ja koitat tarkastella tilannetta rationaalisesta ja objektiivisesti.

Jokaisen tavaran kohdalla olisi hyvä pysähtyä miettimään, onko kyseisellä tuotteella oikeus valloittaa tilaa kaapistamme ja kodistamme. Päättäessään säilyttää jotain, Anne te Velde-Luoma kehottaa teoksessaan Kaaoksen kesyttäjä kysymään itseltään, tekeekö niin

1.) kaiken varalta

2.) sentimentaalisista eli tunteisiin liittyvistä syistä

3.) pelkästä tottumuksesta

4.) velvollisuudentunnosta

5.) koska tavara maksoi niin paljon

6.) koska aikoo korjata tai myydä tavaran

7.) koska tavara on (tai ainakin sen uskoo olevan) puolisolle (tai lapselle) tärkeä

8.) ei tiedä mitä muutakaan tavaralle tekisi

Monet ihmiset kokevat huonoa omaatuntoa luopuessaan turhista tavaroista, koska moni ajattelee, että on kestävän kehityksen mukaista ja ympäristöteko olla luopumatta mistään. Suurin osa tavaroista ja materiaaleista voidaan kuitenkin jollain tavalla kierrättää tai käyttää uudelleen. Tavaran tai paperin säilyttäminen käyttämättömänä on siis huonompi vaihtoehto, kun että sen antaisi eteenpäin muiden käytettäväksi tai materiaaliksi uuden valmistusta varten. Lahjoittamalla itselle tarpeettomia tavaroita eteenpäin tekee hyvää muille.

Käytä hyödyllisiksi todettuja keinoja

Järjestämisprosessin aikana kohtaamme usein vaikeuksia päättämättömyytemme kanssa. Säilytettävien ja poistettavien tavaroiden valikointi etenee jouhevimmin, kun aloittaa asioista, joista on helppo tehdä päätöksiä. Kun etenee vähitellen vaikeampiin tavaralajeihin, päätöksentekotaito hioutuu ja luopuminen helpottuu prosessin edetessä, kunhan vain onnistuu karsimaan tavaraa eri kategorioista.

Apuna luopumisen helpottamiseen voi käyttää esimerkiksi seuraavia keinoja:

1) näe tavara asiana, joka velvoittaa ja taakoittaa

2) suutu tavaralle

3) vapauta itsesi varastoimasta lahjaksi saatu tarpeeton tavara lahjoittamalla se eteenpäin

4) pohdi tukeeko tavara oman elämäsi tavoitteita

5) luovu “varmuuden vuoksi” ajattelusta

6) kiitä virheostosta sen antamasta opista

7) näe liika tavara yhtä haitallisena elämällesi kuin liikakilot

8) näe tavarassa kiinni oleva rahallinen potentiaali

9) mieti, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos heität kyseessä olevan tavaran pois

Elämän realiteetit huomioiden on myös mainittava, että kuolinpesän raivaaminen on jälkipolville niin rankka projekti, että jokaisen ihmisen olisi hyvä huolehtia omien tavaroidensa hävittämisestä itse omana elinaikanaan. Tämä tapahtuu vähentämällä tavaran määrää kodissaan sen sijaan, että koko elämänkaarensa ajan vain lisää sitä. Koita saada tästä jälkipolviesi hyvinvointia lisäävästä näkemyksestä omalle toiminnallesi moottori.

Muista kiitollisuus

Hieno ja käyttökelpoinen ajatus on myös se, että niitä tavaroita, jotka on vaikea laittaa pois, voi kiittää; joko niiden antamasta hyödystä, ilosta tai opetuksesta. Jokin hutivaateostos on esimerkiksi opettanut sinulle, millaisia vaatteita et käytä / mitkä eivät sinulle sovi, joten olet tämän myötä entistä paremmin tietoinen siitä, mikä on sinun tyyliäsi ja mikä sinulle sopii.

Järjestämisprosessin aikana usein huomaa, että moni tavara on jo tehnyt tehtävänsä, joten kun tunnustaa tavaran roolisuorituksen ja päästää irti kiitoksen kanssa, luopuminen on helpompaa. Lopulta jäävät vain ne tavarat, jotka ovat aidosti tärkeitä. Aidosti tärkeistä tavaroista pystyy nauttimaan täysin vasta, kun on poistanut ne, jotka ovat jo menettäneet merkityksensä.

Myös se ajatus on mielestäni kaunis, että järjestäminen on meidän tilaisuutemme ilmaista kiitollisuutta kodille kaikesta siitä, mitä se tekee hyväksemme. Luopumalla vanhasta on lisäksi mahdollisuus tehdä elämään tilaa uusille asioille, unelmille, seikkailuille ja muistoille.

Pyydä tarvittaessa apua

Joillekin ihmisille on erittäin vaikea luopua tavarasta. Tällaisissa tilanteissa ammattijärjestäjästä on todella iso apu.

Ammattijärjestäjä osaa oikealla tavalla tukea ja rohkaista turhasta tavarasta luopumista. Saatamme myös kyseenalaistaa näkemyksiäsi, mutta tarkoitus on vain saada sinut miettimään tavaran todellista tarpeellisuutta ja saada sinut näkemään asia objektiivisemmin.

Sinä pystyt, sinä selviät! Ole myös rohkea pyytämään apua!

Heidi